Koko elämän pakkaaminen matkalaukkuun on herättelevä kokemus. Kaikki muu joko myytiin tai ahdettiin pieneen varastohäkkiin, ja pian huomasin, kuinka vähällä tavaralla oikeasti pärjää. Ison helpotuksen toi myös se, että paksuimmat untuvatakit ja villavuoriset kengät saivat jäädä Suomeen.

Kaupunki, jossa kaikki on mahdollista

Australia on hämmentävän suuri ja ihmeellinen maa. Melbourneen saapuessa huomasin heti olevani osa hyvin monikulttuurista yhteisöä, jossa tavalliselle on vaikea löytää määritelmää. Kulttuuri on silti länsimainen, joten englantia puhuvalle varsinaista kulttuurishokkia ei ehtinyt syntyä. Kaupunki tuntui turvalliselta, ja aussien kepeä kohteliaisuus oli mukavaa vaihtelua meille hitaammin lämpeäville suomalaisille.

Ja se kulttuurin määrä! Taidetta, musiikkia, teatteria ja tapahtumia joka illalle. Ensimmäisten kuukausien jälkeen jouduin ihan tietoisesti opettelemaan, ettei kaikkea tarvitse nähdä. Kaupungissa asuu lähes yhtä paljon ihmisiä kuin koko Suomessa, eikä tapahtumia ehdi koskaan koluta loppuun.

Ruokaa arvostavan paratiisi

Maahanmuuttajien suuri osuus näkyy katukuvassa ja ennen kaikkea ruoassa. Söin Melbournessa upeaa skandinaaviseen tapaan valmistettua kalaa (hyvät raaka-aineet, voita, suolaa ja pippuria, ei turhaa krumeluuria), maailmanluokan croissanteja ja elämäni parhaat thaimaalaiset, intialaiset, japanilaiset ja vietnamilaiset annokset.

Ravintoloita on niin paljon, että ensimmäiset ehtivät vaihtua uusiin ennen kuin olet käynyt edes puolessa.

Oma porukka ei synny hetkessä

Suuressa kaupungissa haaste on löytää oma paikkansa. Kiireinen arki ja valtava ihmismassa tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia, mutta oman porukan muodostuminen vie aikaa.

Kun perhe ja ystävät ovat niin kaukana kuin maapallolla pääsee ja aikaeron takia yhteisiä tunteja on päivässä vain muutama, paikalliset ystävät nousevat entistä tärkeämmiksi. Onneksi heitä löytyi sekä ulkosuomalaisista että yhteisöasumisen kautta.

Lähteminen oli vaikeampaa kuin tuleminen

Kun vuosi Melbournessa oli takana, lähteminen tuntui yllättävän vaikealta. Kaupunki ja sen kulttuuri vievät kenen tahansa sydämen, mutta vaikeinta muutossa on aina jättää taakse ihmiset. Ne, joiden ansiosta uusi kaupunki alkoi tuntua kodilta. Ne, jotka kutsuivat mukaan harrastuksiin ja elämän pieniin merkkihetkiin.

Nyt suunta on Kalajoki, meri ja oma talo aallonmurtajan kupeessa. Toivottavasti samanlaisia kultakimpaleita löytyy täältäkin.